Maailman paras pinssi:

Palautin kandini kirjoitussuunnitelman eilen tyylikkäästi myöhässä. Tekstejä piti toimittaa kahtena paperiversiona, toinen omalle ohjaajalle ja toinen jollekin kielikeskuksen opettajalle. Kielikeskuksen postilaatikoilla olin kymmenen minuuttia deadlinen jälkeen, tämä syvästi pelkäämäni opettajarouva käveli hakemaan postejaan ja tyrkkäsin sepustukseni äkkiä luukusta sisään.
Jäin tyhmänä seisomaan paikoilleni. Opettaja kaivoi kirjoitukseni esiin.
"Tämähän on englanniksi."
"No oon kirjoittanut englanniksi koko ajan."
"Ymmärrätkö käyväsi samalla myös suomen kielen kurssia?"
"..."
Marika kirjoitti aika hyvin Skoteissa opiskelun aiheuttamista kielipähkäilyistä. Tuntuu ettei englannista pääse yli eikä ympäri täälläkään - ihan kuin kansainvälisten suhteiden tenttikirjoja löytyisi suomeksi kovinkaan montaa. Ainakaan en muista lukeneeni yhtäkään.
Joidenkin mielestä on hullun hommaa kirjoittaa yliopistoräpellyksiään englanniksi, mutta se vaan sattuu minulle olemaan luonnollisempi kieli - ainakin akateemisesti. Lähteet ovat englanniksi, kaiken sanaston hallitsen englanniksi. Sitä paitsi niin on helpompaa kuulostaa asiantuntevalta, ainakin näin päättelen yhdessä yössä kirjoittamieni esseiden palautteiden perusteella.
Valitettavasti nyt täytyy repiä jostain tekstiä suomeksi kirjoitettuna. Muuten ei mene "Akateemisen kirjoittamisen perusteet" läpi.











