problem

Maailman paras pinssi:

Palautin kandini kirjoitussuunnitelman eilen tyylikkäästi myöhässä. Tekstejä piti toimittaa kahtena paperiversiona, toinen omalle ohjaajalle ja toinen jollekin kielikeskuksen opettajalle. Kielikeskuksen postilaatikoilla olin kymmenen minuuttia deadlinen jälkeen, tämä syvästi pelkäämäni opettajarouva käveli hakemaan postejaan ja tyrkkäsin sepustukseni äkkiä luukusta sisään.

Jäin tyhmänä seisomaan paikoilleni. Opettaja kaivoi kirjoitukseni esiin.

"Tämähän on englanniksi."
"No oon kirjoittanut englanniksi koko ajan."
"Ymmärrätkö käyväsi samalla myös suomen kielen kurssia?"
"..."

Marika kirjoitti aika hyvin Skoteissa opiskelun aiheuttamista kielipähkäilyistä. Tuntuu ettei englannista pääse yli eikä ympäri täälläkään - ihan kuin kansainvälisten suhteiden tenttikirjoja löytyisi suomeksi kovinkaan montaa. Ainakaan en muista lukeneeni yhtäkään.

Joidenkin mielestä on hullun hommaa kirjoittaa yliopistoräpellyksiään englanniksi, mutta se vaan sattuu minulle olemaan luonnollisempi kieli - ainakin akateemisesti. Lähteet ovat englanniksi, kaiken sanaston hallitsen englanniksi. Sitä paitsi niin on helpompaa kuulostaa asiantuntevalta, ainakin näin päättelen yhdessä yössä kirjoittamieni esseiden palautteiden perusteella.

Valitettavasti nyt täytyy repiä jostain tekstiä suomeksi kirjoitettuna. Muuten ei mene "Akateemisen kirjoittamisen perusteet" läpi.

odd future wolf gang kill them all

Tänään päädyin tenttiin menemisen sijasta selaamaan kuumeisena halvimpia mahdollisia lentoja Saarelle. Miksi? Koska tämä keikka. Pitkällisen klikkailun jälkeen lätkäisin liput ostoskoriin (luojalle kiitos opintolainasta), maaliskuussa kutsuu siis Lontoo ja matka jatkuu sieltä Dundeehen opiskelemaan muuttaneen kaverin luo. Paluulento lähteekin sitten Glasgow'sta. Jes!

Hillitön Glasgow-ikävä nostaa aina välillä päätään, tekee siis ihan hyvää päästä hengittelemään muutamaksi päiväksi Skotlannin ilmaa. Viimeksi tein viikon mittaisen Glasgow-Edinburgh-Inverness-kierroksen syksyllä 2010. Siltä matkalta ei valitettavasti ole kuvia, taipaleeni Lapin yliopistossa kun alkoi sellaisilla bileillä että pakostakin hävitin puolet omaisuudestani - muun muassa matkakuvat sisältäneen kameran.

Lontoosta en ole ikinä välittänyt, yo-lahjana käytiin kaverin kanssa viikon reissu kaupungissa ja se riitti (kuvat tuolta matkalta). Katsotaans miten pahasti suurkaupunki ehtii hajottaa keväällä parin päivän piipahduksen aikana.

-30C

Kolmenkymmenen asteen pakkaset. Palellutin vasta jalkani niin pahasti että pelkäsin niiden putoavan kokonaan pois = opettele Maija pukeutumaan!

Niin eeppinen reissu tulossa että jännätään sitä & muutakin elämää täällä. Toivottavasti Syyria ei räjähdä eikä Israel hyökkää Iraniin, muuten saattais itkettää jo maksetut lentoliput.

Tämä on nyt jotain mistä tarkoitukseni oli avautua jo varmaan puolitoista kuukautta takaperin. Mutta ylläri, joka kerta kun ajattelen kirjautua Bloggeriin iskee hirveä rimakauhu vaikka kirjoitankin nollayleisölle. Yritetään nyt, myöhässä.

Myöhässä oli Trendikin. Hipstereimmät kuuntelivat Tyleriä jo useampi vuosi takaperin... Ok, bongasin artistin itse kaverin kautta kesällä ja lehdessä mainittu Yonkers soi loopilla mm. koko Qstockin ajan. Kannattaa tosiaan etsiä Youtubesta.

Mutta tässä pari raitaa vuodelta 2009:

Tänään odotin töissä koko päivän että pääsen kotiin korkkaamaan uuden Julma-Henrin mutta näemmä Levykauppa X hidastelee tilaukseni kanssa. Kärsimättömyyksissäni etsin kaikki mahdolliset netistä löytyvät pätkät levyltä ja kuuntelin Yle X:ltä herran artistihaastattelun. Ennakkomielipide: olisit nyt vähän äkäisempi! Henk. koht. en juuri välitä kuunnella sanoituksia joissa kirjoittaja ihastelee omia lapsiaan. Ja Jumalaa.

Mutta onneksi on Tyler, mahtavan epäkorrekti suunsoittaja.

Nynnyindie-sydämeni itkee onnesta.

27.10.: Ennakkotilaan Ceremonialsin.
29.10.: Levy postitetaan.
31.10.: Levy ilmestyy.
1.11.: Levy löytyy lattialtani päivän roskapostin alta.

Skotlannissa asuessani tajusin ensimmäisen kerran että hitto, Amazon on halpa. Florence + The Machinen tuoreimmasta kahden levyn deluxe-versiosta maksoin tällä kertaa £11.99. Suomeen tilatessa ei tarvitse maksaa postikuluja. Valikoima on käsittämätön. Visa Electron käy. Oi, Amazon.

Kuukausia kestäneen hiphoppiin hukuttautumisen jälkeen pliisumpi musiikki kuulostaa jälleen tajuttoman hyvältä. Makuni on silti edelleen aika jakomielitautinen - todisteena siitä Spotify-lista lokakuun parhaista biiseistä. Kuunteleminen saattaa hetkittäin sulattaa aivot. Ei voi mitään.

Nyt pistän ihanaisen Florencen soimaan ja prokastinoin siivoamalla. Kanditutkielma, who cares (...).

Pläräsin läpi kännykkään tallentuneita reissukuvia. Näitä tulee tipoittain, käänteisessä järjestyksessä - ja suurin osa on onneksi ihan oikealla kameralla otettuja. Ensimmäisenä vuorossa Berliini, siellä sekosin Android Marketin kameraohjelmiin ja lopputuloksena oli kasa huonolaatuisia efektipläjäyksiä.

Kuluneen vuoden aikana olen nostellut opintolainani lentolippuja varten. Berliinin reissun klikkasin ostoskoriin ensimmäisestä oikeasta palkastani huumaantuneena, kaverin synttäreillä hetkeä ennen Tivoliin juoksemista. Kyseinen kaveri lensi mukana, matka kesti kokonaiset kuusi yötä.

Heti hostellin läheltä löydettiin ensimmäistä päivää harhaillessamme Tacheles, vallattu taidetalo joka oli täynnä enemmän & vähemmän epämääräistä sakkia ja toimintaa. Toinen (ilmeisesti) vallattu mesta, Raw-tempel, iski niin lujaa että piipahdettiin paikassa pari kertaa pitkästä metromatkasta huolimatta. Ensimmäisenä iltana seikkailu päättyi tuntemattomien saksalaisten privaattisynttäreille, toisena tuntemattomien amerikkalaisten laivan kannelle.

Elossa on silloin kun palaa hostellille muun kaupungin haukotellessa aamun työmatkalla. Näinkin sattui pariin otteeseen.

Yksityiskohtaisten matkavinkkien sijasta suosittelen ihan vaan kokemaan kaupungin itse. Kahden hengen seurueemme ei laatinut ainuttakaan päiväohjelmaa, haahuilimme paikasta toiseen ja tämän suunnittelemattomuuden vuoksi tuli päädyttyä mahtaviin paikkoihin. Ok, alunperin ajateltiin käväistä myös Puolan puolella, mutta aika ei riittänyt.

Berliinissä (kuten kaikkialla muuallakin!) kannattaa kulkea julkisilla hauskan kuuloisille pysäkeille ja hortoilla kauemmas nähtävyyksistä. Koluttiin kyllä KaDeWe, ihmeteltiin Alexanderplatzin TV-tornia, kierrettiin DDR-museo ja käytiin Brandenburgin aukiolla. DDR-museo oli itse asiassa siisti... Eksymisessä ei silti ole mitään vikaa.

Rankinta oli palata kotiin Tampereen ja Helsingin kautta. Kaksipäiväinen kokous heti viikon kestäneen arkiunohtamisen jälkeen oli vähän raskas kokemus, jotenkin sitä selvisi hengissä. Rahaa paloi liikaa, keväällä on pakko päästä uudestaan.